Ajattelin kertoa hieman monimuoto-opiskelijan opiskelupäivästä omasta näkövinkkelistäni. Monimuoto-opiskelija ei juurikaan kuluta istumalihaksiaan koulunpenkillä, vaan homma on hyvin itsenäistä puurtamista (sanovat sitä etäopiskeluksi) kotona lasten, puolison, lemmikkien ja ties kenen hyppiessä ympärillä elämäntilanteesta riippuen. The opiskelupäivä sisältää koko tunteiden kirjon aina alamaista ja aloitekyvyttömyydetä riemuvoittoon (jos tehtävän saa palautettua), ja ”mä oon niiiiiiin ykkönen”- ajatuksiin. 😉
Nyt mammalomalaisena aikaa opinnoille on ruhtinaallisesti, toisin kuin aikaisemmin, kun kuljin töissä. Työn ja koulun yhdistäminen oli joskus vaikeaa ja rankkaakin. Opiskelen mieluiten aamuisin, kun mieheni on töissä tai iltaisin, kun hän on harrastuksissaan. Haluan olla läsnä, kun ihana ukkoni kertoilee päivän koettelemuksista ja esitelmöi kateruuveista. Pyrin myös pitämään jotain rajaa koulutehtäviin käyttämäni ajan kanssa, jokaista pilkkua ei ole aikaa jäädä viilaamaan vaikka haluaisikin.
Päivä alkaa kahvilla ja isolla lautasellisella puuroa. Vaikka oikeasti tykkään opiskelusta, teen aina kaikki mahdolliset kotityöt ennen, kuin saan avattua tietokoneen. Mukavahan se on alkaa oppimaan, kun on tiskit tiskattu, ikkunat ja vessan kaakelit kiiltävät, verhot vaihdettu ja niin edelleen. Kotihommathan ei tekemälläkään lopu, ja jossain vaiheessa vedän syvään henkeä ja painan läppärini käynnistä-nappia. Tässä vaiheessa sormet saattavat alkaa syyhyämään leipomisen perään, miten mukava miehen olisikaan tulla kotiin, kun ovelta jo tuoksuisi tuore pulla. Mieleen tulee, että enhän ole hetkeen käynyt lenkilläkään, tekisi hyvää mielelle ja keholle. Lopulta ymmärrän oman naurettavuuteni ja junttaan takapuoleni tuoliin. Klikkailen itseni koulun sähköpostiin, avaan Moodlen, valitsen tehtävän ja ryhdyn töihin. Huomaan, että jotain puuttuu. Musiikki. Valitsen nopeasti koneelta hyvää keskittymismusiikkia, ja pian olen täydessä Flow-tilassa.
Flow-tilassa tehtävien teko on helppoa tai ainakin mielekästä. Hamstraan kotiini ison määrän kurssikirjoja koulun kirjastosta aina uusien kurssien alkaessa, joten tietoa on yleensä käden ulottuvilla. Käytän myös toisten tekemiä opinnäytetöitä tehtävien teossa, ne ovat loistavia tietolähteitä. Pyrin lähijaksoilla hoitamaan tiedon hankinnan, jotta etäjaksolla minulla olisi eväät tehtävien tekoon. Lähijaksojen opetus on yleensä erinomaista, muistiinpanoja tehden tunnit kuluvat sukkelaan ja keskittyminen on helpompaa.
Kurssien tehtävät ovat niin laajoja, että niitä harvemmin tekee yhdeltä istumalta. Kun on useamman päivän näprännyt jonkin tehtävän kimpussa, sen valmiiksi saaminen ja palautuskansioon siirtäminen on aina pieni maailman mestaruus. Tapaan tuulettaa huolella, ennenkuin siirryn seuraaviin koitoksiin.
Paras tukeni opiskelussa on tietysti oma mieheni, joka jaksaa kannustaa ja kysellä mitä kursseja nyt on menossa. Toinen, mutta ei yhtään vähäisempi tuki on tietysti oman luokan tyypit, toiset opiskelijat. Vaikka hiljainen olenkin, nautin silti luokkamme ilmapiiristä ja olen yhteydessä useampiin luokkalaisiin myös etäviikoilla. Kysymällä saa apua ja vinkkejä tehtäviin ja muihin kouluun liittyviin asioihin. Opiskelu ei ole pelkkää ilotulitusta, mutta loppuviimein tosi palkitsevaa.
hyvä girl ;D
Eläpä muuta sano 😉