Koulunpenkkiä taas muutaman päivän kuluttaneena epätoivo ja väsymys valtaa alaa. Tehtäviä on taas kasapäin, ja motivaatio nolla. Argh! Olen asettanut itselle taas kai liian kovia vaatimuksia, haluaisin esimerkiski ennen vauvan syntymää hoitaa kaikki tällä hetkellä työn alla olevat tehtävät päätökseen. Moni odottava tai joskus lapsen saanut tunnistaa tästä varmaan itsensä. Tuntuu, että koko elämä pitää olla ”valmiina” ennenkuin vauva tulee.
Ehkäpä tässä, hieman itseä kasailtuani saan taas hyvän vaiheen päälle ja pääsen edes alkuun. Hyvää opikselu/työpäivää itsekullekkin sinne epätoivon alhoon, toivottavasti löydätte kiinnostuskiikarinne. Mulla ne on nyt hukassa.