Lähiviikon jälkeen kävelen tyytyväisenä koulun parkkiksella kohti autoani. Reppu selässä painaa lähes tonnin, mut so what, nyt alkaa etäviikot! Jo kuluneen viikon aikana opettajat ovat ”pudotelleet” uusia tehtäviä Moodleen. Ja lisää on tulossa lähiaikoina. Pieni ahdistus hiipii mieleen, mutta työnnän sen äkkiä taka-alalle. Ny ei ressata. Vähän on joo tehtäviä rästissäkin, mut kylläpä ne siinä sivussa hoituu..(?)
Siinäpä oli kuvattuna yleisimmät fiilikset etäviikon alkaessa. Teen kotona tehtävistä listan jotta pysyisin kärryillä siitä, kuinka pahassa liemessä olen. Tehtävälista jääkaapin ovessa toimii myös hyvänä laihdutuskuurina, eipä tee mieli paljon vilkuilla sinne päinkään. Oikeasti tehtävälista on kalenterissa, joka taas on alimmaisena repussa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Läksyjen välttelyn jatkuessa ahdistus kasvaa. Lopulta en enää kestä, pakko saada mielenrauha. Kun homman saa alulle, vaikeus loppuu. Aloittaminen on tuskallisinta, ja alkuun pitkä lista tehtäviä tuntuu musertavalta. Mitä enemmän listassa on yliviivattuja rivejä, sitä paremmalta tuntuu. Ja aivan yllättäen koko lista on hoidettu. Ihmettelen hetken päässäni kumisevaa tyhjyyttä, kunnes muistan että huomenna on taas ensimmäinen lähijaksopäivä…
Ps. Älä lue kirjoittamaani ponnari liika tiukalla, opiskeluintoa ja kaikkea jännää elämääsi loppusyksylle! 🙂